Aito valkoinen kylä noin 700 metrin korkeudessa, joka lepää Camarolos- ja Jobo-vuoristojen juurella, missä valtava kalkkikivikaari kohoaa vaalean kallion seininä oliivipuiden meren yllä. Sen kalkilla valkaistut talot kietoutuvat kapeiksi kujiksi, jotka kiipeävät vuoren rinnettä pitkin, ja lähes joka kulmasta näkee huippujen —Pico Chamizo yltää 1 637 metriin— vaihtavan väriään päivän edetessä.
Se on rauhallinen ja ahkera kylä, jossa asuu runsaat kolmetuhatta henkeä; se perustettiin 1700-luvun alussa nimellä Puebla del Saucedo, veden äärellä kasvaneiden pajujen mukaan. Eikä vedestä ole pulaa: lyhyen kävelymatkan päässä keskustasta puhkeaa El Nacimiento, sierran lähde, joka putoaa pieninä vesiputouksina ja antaa elämän Río Cerezolle. Lähistöllä Camarolosin kalliosuojat kätkevät esihistoriallisia maalauksia ja visigoottien hautausmaita rautatammien keskellä.
Täällä elämä kulkee omaan tahtiinsa. Aamut tuoksuvat tuoreelta leivältä ja kahvilta torilla; keskipäivällä sälekaihtimet lasketaan ja kylä pitää siestansa; hämärän tullen naapurit kantavat tuolit ovensa eteen ja iltakävely täyttyy tervehdyksistä. Kenelläkään ei ole kiire, ja se rauha tarttuu heti.
Torin ympärillä olevissa baareissa tapa tarjotaan yhä ilmaiseksi viinin kanssa, ja ruoaksi laitetaan sitä, mitä maa antaa: oliiviöljyä juuri näistä lehdoista, talvisen matanzan lihoja —chorizoa, verimakkaraa, kassleria—, kania riisin kera, villiparsaa ja peltojen tagarnina-ohdakkeita, syksyn sieniä. Kun 7. lokakuuta koittaa, koko kylä juhlii Virgen del Rosarioa, ja keväällä San Marcosin juhla vie kaikki maaseudulle syömään ulkoilmaan.
Tämä ei ole lavaste turisteille eikä postikorttikylä: se on aitoa, kiireetöntä Andalusiaa, jollaista ei enää juuri löydä — polkuineen, jotka alkavat viimeiseltä kadulta (kaukovaellusreitti Gran Senda de Málaga kulkee suoraan sen läpi) ja josta tulee oma kotikulmasi jo ensimmäisestä yöstä alkaen.
